Minkälainen koirarotu on keeshond ja mitä siitä jätetään yleensä kertomatta?

Keeshond on koira, jossa kaiken tulee olla kohtuullista. Juuri näin viestii myös rotuyhdistys sivuillaan: "Suloinen pörröpöksy keeshond eli kessu herättää pyöreällä ja pehmeällä olemuksellaan ihastusta ja sympatiaa missä tahansa kulkeekin. Keeshond on mukava ja vaivaton lenkkikaveri, joka sopii seurakoiraksi. Sairauksille altistavia äärimmäisiä rakenteellisia ominaisuuksia ei ole." Mutta onko tämä ihan koko totuus? Uudessa Koira haudattuna -jaksossa ääneen pääsee Jesse Kovanen, joka on joutunut valehtelemaan uteliaille ihmisille siitä, minkä rotuinen hänen koiransa on.

Keeshondit Suomeen tuonut legendaarinen koira-alan vaikuttaja Lauri Vuolasvirta kirjoitti Koiramme-lehdessä jo 1950-luvulla siitä, että rodun alkujuuret ulottunevat kaikkien pystykorvarotujen tuntemattomaan alkukotiin. Suunnitelmallinen jalostus ja sukusiitos on sittemmin tehnyt tehtävänsä, ja tänä päivänä keeshond tunnetaan saksanpystykorvien yhtenä muunnoksena. Pehmoista rotua markkinoidaan niin ensikoiran hankintaa suunnitteleville lapsiperheille kuin niille, jotka etsivät monipuolista harrastuskaveria. Onko keeshond siis säästynyt jalostuksen tuomilta terveyshaitoilta kokonaan? Onko rodun terveystilanne niin vakaa kuin julkisesti annetaan ymmärtää?

Vielä muutama vuosi sitten helsinkiläinen Jesse Kovanen uskoi niin. Hän kuvitteli tekevänsä optimaalisen rotuvalinnan ja saavansa kotiin pennun, josta kasvaa huoleton harrastuskaveri.

"Halusin koiran, joka on sosiaalinen ihmisiä ja toisia koiria kohtaan. Sellaisen koiran, joka on avoin ja jolla on mahdollisimman liiottelematon ulkonäkö", Kovanen kuvailee jaksossa.

Keeshond ja sen terveys

Toisin kuitenkin kävi. Nyt kotona majailee Våna -niminen keeshond, joka on ravannut eri eläinklinikoiden vastaanotoilla pennusta pitäen. Pelot kävivät toteen.

Marraskuussa 2024 Kovanen vei koiransa eläinlääkäriin, koska epäili patellaluksaatiota. Käynnin jälkeen selvisi, että Vånan vasemman takajalkan polvi luksoituu. Myöhemmin toisen käynnin jälkeen papereihin kirjattiin, että: ”Vasen polvi liikutettavissa mediaalisesti telauran reunalle, pieni napse tässä, ei kuitenkaan kokonaan luksoidu.” Lisäksi kerrottiin, että: ”Våna rauhoitettiin ja lannerangasta ja takaraajoista otettiin röntgenkuvat. Röntgenkuvissa lanneranka, polvet ja kintereet siistit. Lonkkanivelissä hyvin alkavaa nivelrikkoa, lonkkamaljat matalahkot.” Näiden oireiden taustalla epäillään vasemman lonkan alueen kipua, mahdollisesti liittyen lonkkaniveldysplasiaan tai sitten esimerkiksi lonkankoukistajalihaksen lievään vammaan.

Nivelvaivojen lisäksi Våna kärsii säännöllisesti myös esimerkiksi vatsavaivoista. Koira haudattuna -jaksossa pureudutaan keeshondien terveystilanteeseen, joka huolettaa Kovasta. Koska rodulla ei ole PEVISAA, jalostukseen päätyy sellaisiakin koiria, joilla ei pitäisi pentuja teettää. Entä mitä Kovanen ajattelee rodun muhkeasta turkista, mitä siitä sanoo trimmaaja Frans Forsman?

Edellä mainittu Lauri Vuolasvirta kertoi 1950-luvulla saaneensa englantilaiselta roturouvalta kirjeen, jossa nainen kirjoitti: ”Mutta valitan, tuomarit jättivät huonoimmiksi koirat, joilla oli oikea, karkea karva, suosien sen sijaan niitä monia, joilla tosin oli silmiinpistävä ja upea turkki, mutta siinä taipuisa ja pehmeä karva. Älköön tästä koirasta jumalan tähden tehtäkö salonkileijonaa.” Miten hyvin rouvan toive lähes 70 vuoden takaa on toteutunut rodun parissa? Ovatko kaikki tämän päivän kessut salonkileijonia?

Kuuntele Koira haudattuna -jakso Spotifyssa!