Koiran hammaskivenpoisto johti silmänpoistoleikkaukseen

Koiran hammaskivenpoisto on tavallinen toimenpide, jonka riskeistä ei puhuta riittävästi. Koirani toinen silmä jouduttiin poistamaan muutama päivä hammaskivenpoiston jälkeen. Mitä oikein tapahtui? Vastaus selviää, kun luet tämän tarinan.

Toim. huom. lisäys tekstin alkuun 20.7.2023:

Jotkut eläinlääkärit ovat ilmaisseet huolensa tämän blogikirjoituksen sisällöstä. Kyseisten eläinlääkäreiden mukaan teksti edistää alaan kohdistuvaa painetta ja kannustaa koiranomistajia jättämään lemmikin suun hoitamatta. Olen pahoillani siitä, etten ole onnistunut ilmaisemaan itseäni riittävän selkeästi. Haluan korostaa, että tekstin tarkoitus ei ole syyllistää eläinlääkäreitä, vaan lisätä tietoisuutta siitä, että tällainenkin on mahdollista. En missään nimessä toivo, että koirien suut jätetään hoitamatta, päinvastoin. Kyseessä on subjektiivinen blogiteksti, joka on kirjoitettu tavallisen koiranomistajan vinkkelistä. Sellaisena siihen kannattaa myös suhtautua. Yksittäisenä tekijänä minulla ei ole mediatalojen päätäntävaltaa tai suurta mahdollisuutta vaikuttaa alasta käytävään julkiseen keskusteluun.

Jos jotain tekstissä kritisoin, kritisoin puutteellista viestintää. Olisin halunnut tietää ennakkoon, millaisia riskejä tulehtuneiden hampaiden poisto kohdallamme aiheuttaa. Vaikka Sukan hampaat hoidettiin premium-tason paikassa, minulle ei kerrottu toimenpiteiden kokonaishintaa ennakkoon. Kuulin hinnan ensimmäistä kertaa vasta kassalla. Myöhemmin selvisi lisäksi se, että yksi toimenpide oli laskutettu kahteen otteeseen. Tämä ei olisi tullut ilmi, ellen olisi jälkikäteen antanut eläinlääkärille puhelimitse palautetta erikoisen korkeasta hinnasta, joka ei vastannut aseman verkkosivujen esimerkkihinnastoa. Huonoa viestintää on myös se, etten ole saanut minkäänlaista vastausta neutraaliin sähköpostiini eläinlääkäriasemalta, jossa Sukan silmät tutkittiin ”tavallisen” eläinlääkärin toimesta. Vastaamattomuus antaa asiakkaalle signaalin siitä, ettei asia kiinnosta kyseistä klinikkaa.

Jos olet eläinlääkäri, joka haluaa puhua alan epäkohdista, paineista ja julkisesta kritiikistä, olet lämpimästä tervetullut Koira haudattuna -podcastiin vieraaksi kertomaan aiheesta lisää. Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen: jenna@jennalehtonen.com

Eläinlääkäripulasta voit lukea lisää täältä.

Eläinlääkäreiden uupumuksesta ja itsemurhista täältä.

Murtunut etuhammas aloitti show:n

Jos tarkkoja ollaan, kaikki sai alkunsa murtuneesta etuhampaasta. Vein toukokuussa 2023 Sukka-koirani rokotukseen, jonka yhteydessä eläinlääkäri suositteli meille pikaista ajanvarausta hammasoperaatioon. Murtunut etuhammas oli kuulemma tulehdusriski, ja samassa yhteydessä saisi kätevästi putsattua vähäisen hammaskiven.

Vaikka suu ei koiraani millään tavoin vaivannut, varasin kuuliaisesti ajan ensin sydänultraan, sitten hammaskivenpoistoon. Sukalla todettiin rokotusten yhteydessä myös sivuääni sydämessä, joten ultrausta suositeltiin ennen anestesiaa. Tein kaiken kuin oppikirjojen mukaan, mutta valitettavasti siitä ei ollut meille mitään hyötyä. Päinvastoin.

Heinäkuussa 2023 istuimme puolisoni kanssa eläinlääkärin vastaanottohuoneessa, kun meiltä tiedusteltiin, saako koiran suussa tehdä kaiken tarpeellisen. Vastasimme kysymykseen myöntävästi, koiran parasta ajatellen. Käytännössä se tarkotti sitä, että koiran suusta poistettiin muitakin hampaita kuin murtunut etuhammas. Eläinlääkäri kirjasi papereihin:

"Traumaperäisesti murtuneen etuhampaan lisäksi todettiin kolme parodontiitin eli hampaan tukikudoksen tulehduksen vuoksi poistoa vaativaa hammasta. Yhden näistä hampaista kohdalla todettiin oronasaalifisteli eli tulehduksen aiheuttaman luukadon seurauksena muodostunut yhteys hampaan juurialueelta sierainonteloon."

Näin jälkiviisaana sanottakoon, että tuo kohta olisi pitänyt lukea kahteen kertaan ja sisäistää se. Maksoimme hammashoidosta röntgeneineen ja verikokeineen lähes 1500 euroa, josta If:n laaja koiravakuutus korvasi noin puolet.

Yleiseläinlääkärin diagnoosi petti

Sukka toipui nukutuksen jäljiltä omaksi itsekseen reilussa vuorokaudessa. Ehdimme jo aloittaa normaalin arjen elämisen. Kaksi päivää hammasoperaation jälkeen koiran silmät kuitenkin alkoivat oireilla. Aluksi epäilimme tavallista silmätulehdusta, sillä suuret ulkonevat silmät omaava koiramme oli ennenkin kärsinyt ulkonäkökeskeisen jalostuksen haittapuolista. Olihan koiralla jo vuonna 2019 diagnosoitu sarveiskalvon dystrofia, eli eräänlainen rasvakertymä sarveiskalvon pintaosassa.

Annoimme Sukalle silmätippoja ja seurasimme tilannetta. Seuraavana aamuna tilanne oli edelleen huolestuttava, joten yritin varata aikaa silmäsairauksiin erikoistuneelle eläinlääkärille. Koska sellaista ei ollut samalle päivälle tarjolla, jouduin turvautumaan niin sanotusti tavalliseen eläinlääkäriin. Käynnin jälkeen papereihin kirjattiin:

"Oikea silmä punoittaa. Sarveiskalvon keskellä on kahden kolmen sentin läpimittainen pyöreähkö, melko pinnallinen haava, johon Fluorsescein tarttuu. Omistajan mukaan tässä on mahdollisesti ollut aikaisemminkin jotain? Sarveiskalvolla turvotusta, samea. Etukammio kirkas, pupilli melko normaali. Vilkkuluomen tai alaluomen alla ei roskaa. Silmässä oleva haava voi olla traumaattinen tai itsestään syntynyt indolentti ulcus, joka paranee hitaammin. Oikean silmän haavan reunoista poistettiin paikallispuudutuksessa irtoepiteeliä paranemisen jouduttamiseksi."

Poistuimme asemalta siinä käsityksessä, ettei koiran silmissä ole mitään haavaa vakavampaa. Hoidoksi saimme kehotuksen jatkaa antibiootti- ja kipulääkekuuria sekä laittaa koiran silmiin kostutustippoja useita kertoja päivässä. Kontrollikäyntiä eläinlääkäri suositteli kolmen tai neljän vuorokauden päähän.

Emme jääneet odottamaan niin pitkäksi aikaa, sillä seuraavana aamuna heräsin siihen, että koira ei pitänyt silmiään juuri lainkaan auki. Arvasin heti, että meillä oli kiire. Sukalla oli kovia kipuja.

"Tilanne on vakava"

Näin paljon vaivaa löytääkseni samalle päivälle ajan osaavalle silmäspesialistille. Siitä huolimatta jouduimme odottamaan pitkälle iltapäivään ennen kuin viimein pääsimme Tammiston Evidensiaan, jossa meitä oli vastassa erikoiseläinlääkäri Aija Leinonen. Koska mieheni oli työmatkalla Lontoossa, isäni toimi kuskina, toisena korvaparina ja henkisenä tukena. Sitä todella tarvittiin, sillä kyykkäsin eläinlääkärin huoneessa hyvin nopeasti.

"Tilanne on vakava", Leinonen kertoi. Hän valaisi koiran oikeaa silmää ja näytti sen alle kertyneen bakteereista ja sakasta muodostuneen nesteen. Siinä vaiheessa kaksi maallikkoakin ymmärsi, mikä tilanne oli. Silmä ei näyttänyt kirkkaalta, se näytti kaatopaikalta. Koko silmämuna oli tulehtunut, eli silmää vaivasi panuveiitti. Uloimpien pintakerrosten läpi näki silmän "pohjakerrokseen" asti. Näky oli toivoton.

Kun katsoin pöydän vieressä istuvaa isääni, hän näytti suunnilleen samalta kuin oman isänsä hautajaisissa vuonna 1997. Itkin meidän molempien puolesta, kun kuuntelin Leinosen antamia vaihtoehtoja. Mikään niistä ei kuulostanut hyvältä. Oikea silmä sokeutuisi joka tapauksessa. Oli valittava koiran kannalta eettisin vaihtoehto. Emme halunneet pitkittää kipuja ja aloittaa säännöllistä silmäspesialistin luona ravaamista. Sen vaihtoehdon lopputuloksesta ei ollut takuita. Siksi päädyimme silmänpoistoon.

Seuraavana aamuna, eli 13. heinäkuuta, Sukan oikea silmä poistettiin leikkauksessa. Sen suoritti niin ikään Tammiston Evidensian palveluksessa työskentelevä Marja Murtoniemi, jonka ammattitaito on Leinosen tapaan jotain sellaista, jota ei voi kuin ylistää. En olisi voinut luottaa koiraani osaavimpiin käsiin. Murtoniemi vastasi kaikkiin esittämiini kysymykseen, ja vastaanottohuoneessa vallitsi kiireetön tunnelma. Sain kaikessa rauhassa selittää taustarinan, ja minua kuunneltiin. Erityisen otettu olen siitä, että Murtoniemi suostui pyyntööni ja otti leikkauksesta kuvia. Niiden arvo on mittaamaton, sillä harva meistä oikeasti ymmärtää, miltä silmänpoistoleikkaus käytännössä näyttää. Alla olevat kuvat ovat siis eläinlääkärin käsialaa. Jos et halua nähdä irtosilmää, skippaa seuraavat ruudut.

Toipuminen silmänpoistoleikkauksesta

Tänään 19. heinäkuuta Sukan silmänpoistosta on kulunut vajaa viikko. Poistettu silmä lähetettiin patologille tarkempiin tutkimuksiin, jonka tuloksia odottelemme vielä. Huomenna olemme menossa Leinosen luo silmäkontrolliin luottavaisin mielin. Silmähaava on lähtenyt parantumaan hyvin, eikä se ole missään vaiheessa vuotanut tai märkinyt. Olemme suorastaan ihmetelleet sitä, miten siisti koko silmän ympäristö on. Samoin olemme ihmetelleet Sukan nopeaa toipumista.

Jo pari päivää leikkauksen jälkeen koira oli palautunut omaksi itsekseen. Koiraksi, joka seuraa perässä kuin varjo ja tietää, milloin on ruoka-aika. Toisen silmän puuttuminen on vaivannut todennäköisesti emäntää ja isäntää enemmän kuin itse potilasta, jota olemme paaponeet vuorokauden ympäri. Sukka on siitä onnekas koira, ettei sen ole tarvinnut olla kertaakaan yksin leikkauksen jälkeen. Vahdimme kauluripäistä kulkijaa siihen asti, kunnes haava on parantunut kokonaan. Haluamme minimoida kaikenlaiset rapsutusriskit.

Vaikka leikkauksen jälkeisenä päivänä olin varma siitä, että Sukan toinenkin silmä tulehtuu ja koko koira kuolee, en ole enää yhtä vainoharhaisessa mielentilassa. Kävin lyhyessä ajassa henkisesti raskaan matkan, jota en suosittele kenellekään koiraihmiselle. Tarinassamme on monta mahdollisuutta jossitteluun, mutta sellainen ei enää pelasta Sukan silmää tai vajaata näkökykyä. Tässä vaiheessa voimme iloita siitä, että hajuaisti on koiralle näköaistia tärkeämpi. Hyvässä lykyssä Sukka saa vielä monta hyvää vuotta, vaikka agilityradoille emme voi enää palata samaan tapaan kuin ennen. Humoristisinta tarinassamme on se, että lopulta silmänpoistoleikkaus tuli halvemmaksi kuin hammaskivenpoisto-operaatio.

Jos minulta kysytään, mikä tähän kaikkeen lopulta johti, vastaus on selvä. Uskon, että koiran hammaskivenpoisto ja hampaanpoistot aiheuttivat sen, että suun bakteerit pääsivät kulkeutumaan koirani silmään. Se ei ole mikään ihme, sillä cavalier kingcharlesinspanieleilla on tunnetusti lyhyt kuono ja liian pieni pää, jossa ei ole tarpeeksi tilaa esimerkiksi pikkuaivoille. Silmät ovat tällaisella koirarodulla hyvin lähellä suuta. Bakteereilla ei siis ole ollut pitkä matka kulkea oikean puolen ylähampaasta oikean puoleiseen silmään. Tämä epäily on toki täysin omani, ei mikään virallinen syy.

Otin opikseni

Sattuneesta syystä olen oppinut tämän kokemuksen myötä valtavasti uutta ja haluan jakaa nämä opit eteenpäin. Ehkä tämän tarinan myötä säästyy edes yhden koiran silmä. Kiteytän oppini helposti omaksuttavaan muotoon.

• Jos omistat brakykefaalisen koiran, jolla on suuret ulkonevat silmät, tiedosta hammaskivenpoiston jälkeiset komplikaatioriskit. Koska koiran silmät pidetään nukutuksen ajan auki, niiden kostuttaminen on ensisijaisen tärkeää myös toimenpiteen jälkeen. Meidän kohdallamme tästä asiasta ei kerrottu mitään. Sain tiedon vasta jälkijunassa, asiaan liittymättömältä klinikkaeläinhoitajalta.
• Varaa silmäasioissa aina suoraan aika aiheeseen perehtyneelle spesialistille. Säästät sekä aikaa että rahaa, ehkä jopa koirasi näön.
• Neuvottele eläinlääkärin kanssa etukäteen mahdollisista lisätoimenpiteistä. Muista kysyä hinta, niin sinun ei tarvitse yllättyä kassalla.
• Akuuteissa silmätulehduksissa nopeus on valttia. Leinosen mukaan voimakas panuveiitti voi edetä jopa tunneissa.
• Hammaskivenpoiston jälkeiset komplikaatiot ovat yllättävän yleisiä. En tiennyt niistä mitään, mutta kerrottuani tarinamme sosiaalisessa mediassa, olen saanut kymmeniä yhteydenottoja vastaavan kokeneilta kissan- ja koiranomistajilta.
• Muista opettaa koirallesi omaehtoinen hammashoito. Huolehdi koiran suuhygieniasta samalla tavalla kuin omastasi.
• Hanki laaja koiravakuutus.